En ole vielä pystynyt toteuttamaan täyttä mediataukoa, mutta jo tauko tietokoneesta, netistä ja suomalaisista sanomalehdistä oli kokemus, mistä voin olla jopa ylpeä.
Olin lomaviikolla 5 päivää Saksassa ja Hollannissa. Lähdin tarkoituksella ihan yksin matkalle, peläten että ilman seuraa tulen vähintään parin päivän päästä heikkopäiseksi. Kokemusta oli parin vuoden takaisesta Saksan matkasta, jolla juuri sen parin-kolmen päivän yksinolon jälkeen soittelin Suomeen ja laittelin tekstiviestejä kavereille. Mutta tällä kertaa ei käynyt niin! Kyllähän sitä tuli välillä seuraa ikävä ja matkakin olisi ollut hauskempi, jos olisi ollut joku, jonka kanssa sen jakaa. Mutta yksin matkailemisessa on hyvätkin puolensa.
Siinä vähän alustusta kokemukseen. Sekä Bremenin että Amsterdamin hostelleissa olisi ollut netti käytössä. Mutta päätin jossain vaiheessa, että taidanpa olla koko reissun ilman nettiä - toisin sanoen ilman Facebookia, sähköpostia ja Iltalehden sivuja. Itse asiassa se ei ollut yhtään niin vaikeaa, kuin olisin voinut ajatella. Oikeastaan se oli aika vapauttavaakin ja sain olla ihan ilman siteitä mihinkään, mikä kotona odottaa. No, en ihan ilman, kyllähän silti tekstiviestejä laitoin silloin tällöin. Ja ärsyynnyin, kun täytyi olla porukoihin yhteyksissä joka päivä: "Kyllä äiti, olen edelleen elossa." Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin, niin ehkä se Facebookin tsekkaaminen oli se mitä olisin netistä eniten kaivannut. Kyllä sitä on ennenkin ilman pärjätty! Mutta pitäähän se paikkansa, että sen käyttö koukuttaa. Tuntee jotenkin olevansa ulkopuolinen ilman. Pelottava ajatus, miten yksi ohjelma voi hallita niin paljon. Välillä myös mietin, että jos vain kävisin katsomaan sanomalehtien kotisivut, mitä Suomessa tapahtuu. Mutta sitten ajattelin, että kyllä varmasti isoimmat uutiset tulee nopeasti joltakulta tekstiviestillä. Jos jotain niin mullistavaa tapahtuu.
