Ai mikä mediakasvatus?

Nyt täytyy lähteä muistelemaan ala-asteajoista lähtien. Mediakasvatus. Hm. En edes ollut koskaan ajatellut koko sanaa ennen tätä kurssia. Ihan tosi, näin on. Ei kukaan ole tullut sanomaan: "Tämä on nyt sitten mediakasvatusta." Meille vain on opetettu kotisivujen tekemistä, sanomalehden lukemista sun muuta, mutta en ollut koskaan ajatellut sen olevan nimenomaan mediakasvatusta. Se vain on ollut oleellinen juttu oppia, koska käytämme näitä väyliä melkein joka päivä. Ala-asteella meillä oli välituntien tietokonevuorot, jolloin oli niin mahtavaa päästä pelaamaan Diggeriä tai sitä sammakkopeliä, missä sammakko hyppii ruuhkaisten teiden yli joelle. Pelejä, joiden ohi nykygrafiikka on ajanut jo ajat sitten.

Kuten muillakin, meillä vietettiin myös sanomalehtiviikkoja, jolloin luettiin Aamulehteä tai Hesaria ja puhuttiin artikkeleista, mainoksista ja lehtikuvista. Ei silloinkaan ajatellut siinä olevan mitään kasvattavaa, se vain oli mielenkiintoista. Mediaa itsessään ajattelin uudella tavalla ehkä vasta lukiossa, kun menin Messukylän lukion viestintälinjalle. (RIP MeLu, vastustin viimeiseen asti sen imeytymistä Sammon keskuslukiohirviön syövereihin) Siellä tartuttiin monella eri tavalla erilaisiin medioihin: radio, lehtijournalismi, ääni ja kuva ja niin edelleen. Kyllä sen jälkeen on huomannut tarkastelevansa ihan uudelta kantilta esimerkiksi kirjoitettuun tekstiin lehdissä tai kirjoissa:  

Huomaan heti, jos lehtiotsikossa on olla-verbi -> se on "hajuton ja mauton" ja latistaa lukijan mielenkiinnon.
Ärsyttää, jos kirjoittaja toistaa samaa sanaa esimerkiksi peräkkäisissä lauseissa, saati monta kertaa samassa tekstissä.
Journalismiopettajamme teroitti aina: "Täytyy olla sellaista tekstiä, että Pihtiputaan mummokin kiinnostuu ja tajuaa, mistä on kyse."

Vaikkei sitä ole silloin ajatellutkaan, kyllä tästä kaikesta on hyötyä ollut. Se vain on ollut niin itsestäänselvää. Voisi melkein miettiä, mitä olisi ilman mediakasvatusta.