Yhdys sana virheet. Helvetti, että ne raivostuttavat! Mainoksissa, lehtiartikkeleissa ja varsinkin Facebook-statuspäivityksissä niitä vilisee niin paljon, ettei ole todellistakaan. Minullakin on muutama kaveri naamakirjassa, jotka ihan iloisesti kirjoittelevat "viikon loppu suunnitelmistaan". Eivätkö he tosiaan tajua kirjoittavansa niin mahdollisen väärin, kuin vain voivat? Toinen ärsyttävä asia on kirjoitusvirheet, esimerkkinä Kekkosentiellä oleva mainoskyltti, jossa mainostetaan lähestyvää Halpa-Hallia: "enään 200m". Kirjotettua sanaa tarkkailen välillä liiankin tarkasti ja kriittisesti, mutta toisaalta se on hauskaakin.
Sitten taas leffoja tai telkkarisarjoja katsellessa erilaiset virheet joko menevät silmäni ohi tai sitten näen ne, mutten halua huomioda niitä. Jos joku alkaa selittää kesken kaiken huomaamistaan virheistä tai siitä, ettei se-ja-se ole oikeassa elämässä mahdollista, sanon taatusti: "Tämä on vain elokuva." Jotenkin harmittaa, että toinen on mennyt rikkomaan sitä illuusiota, mitä tarvitaan, jotta voi uppoutua siihen tarinaan. Silloin olen vastaanottaja. No, ihan kaikkea en niele ja poikkeuksia tietysti on... Jos koko leffa tai sarja on muutenkin onneton, niin ennalta-arvattavat käänteet, virheet tai kliseiset tapahtumat aiheuttavat vain myötähäpeän. Ja joskus tulee muutenkin mielenkiinnolla mietittyä, miten itse tekisi.
On vaikea analysoida omia tapojaan, kun niitä ei välttämättä edes tunnista itse. Sitten alkaa analysoida ihan yli ja aivot kuumenevat. Kun tavatkin vaihtelevat tilanteen ja mielialan mukaan. Jos on huono päivä, niin kaikki voi olla ihan paskaa.
Joo, kieli ja huoliteltu kirjoittaminen on vähitellen rapistumassa. Osittain syytä sysätään tekstiviestikulttuurin syyksi. T.
ReplyDelete