Mikä lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiö on herättänyt minussa huolta median vaikutuksista?
Vau, nyt tulee ikäkriisi. Taas. Aloin miettiä, mitä kaikkia median ilmiöitä on nyt lasten ja nuorten saatavilla. Hannah Montana. Bratz-nuket. Chatit monissa muodoissaan. Netti, joka voi olla haitaksi, jos vanhemmat eivät ole valppaina. Kaikenkarvaiset mainokset, jotka huutavat seksiä. Hmm. Kasvettiinko me -80 -luvulla syntyneet lapset tällaisessa maailmassa? Olihan meilläkin esimerkiksi Spaissarit, joiden biisejä laulettiin ymmärtämättä yhtään, mitä "Last time lover" tarkoittaa. Maailma on silti muuttunut hurjasti niistä ajoista, kun itse olin pieni. Vaikka tuskin olen paras vertailemaan lapsuuden aikoja, sillä kasvoin kiekkokaukalossa ja futiskentällä, enkä koskaan ole ollut teinix.
Kuitenkin, kun alkaa miettiä oikein lujasti, niin tajuaa, että esimerkiksi nämä 2000-luvun lapset ovat syntyneet multimedian maailmaan. Kaikki nykypäivän laitteet ja ilmiöt ovat heille itsestäänselvyyksiä. Se, mikä shokeeraa meitä, ei välttämättä hetkauta heitä pätkääkään. Tästä päästään siihen kysymykseen: pitäisikö meidän tosiaan edes olla huolissamme? Vai onko tämä niitä juttuja, joissa päivitellessämme Hannah Montanan musiikkivideota tai uusimman iPodin lukuisia monimutkaisia hienouksia, vieressä oleva teini kuittaa "et sä tajua, kun ei sun nuoruudessa tällaisia ollut."? Okei, niin vanha en vielä suostu olemaan. Mutta kyllä sitä väkisinkin miettii kirotessaan isän palikkamaisuutta, kun se hädin tuskin osaa Googlea käyttää, että missä vaiheessa itse tippuu kelkasta?
Ainoa asia missä en suostu olemaan väärässä, on se, että lapsille ja nuorille on tarjolla ihan liikaa mediaseksiä. Ei ole hyvä, että 10-vuotiaat pukeutuvat parikymppisten tavoin ja käyttäytyvätkin samalla tavalla. Sitten päivitellään, kun vanhat sedät tykkäävät alaikäisistä. Sen verran meillä kaikilla pitäisi olla vastuuta, että suojelisimme edes vähän niitä pieniä, joiden ei tarvitse vielä tietää ihan kaikkea. Kyllä he sen oppivat ennemmin tai myöhemmin, siitä ei ole pelkoa. Mitä enemmän mediassa mennään rajojen yli, sitä kauemmas ne rajat siirtyvät - aina vain pitemmälle.
Taidan köpötellä keittämään teetä, tämä istuminen saa lonkan kolottamaan.
Itsellänikin on tuo huolenaihe, että milloin sitä tippuu kelkasta. Jos minusta jonakin päivänä tulee opettaja, toivoisin kykeneväni ainakin jonkin verran ymmärtämään, mistä nuoret puhuvat, mitä seuraavat, mitä tekevät jne. Enpäs sitten tiedä miten tämä onnistuisi, kenties pitäisi perustaa joku opettajien/vanhempien salasivusto, jolle voitaisiin kerätä tietoa nuorille ja lapsille ajankohtaisista asioista/henkilöistä/bändeistä/tv-sarjoista jne. :) Jonkinlainen jatkuva kouluttautuminenkin olisi kai pakollista, ettei tarvitsisi tukeutua median ja teknologian käytössä aina nuorempiin kuten omat vanhempani ja kouluaikaiset opettajat tekivät.
ReplyDeleteLiityn mummofiilis- kerhoonne. Olen itsekin parikymppinen, mutta silti tuntuu, että median tarjonta välillä hätkäyttää, kun taas "nykyajan nuoret" eivät korvaansa lotkauta tai silmäänsä räpäytä. Kaippa siihen tottuu ja turtuu jotenkin.
ReplyDelete