Kirjastossa

"Entä kenen tila on kirjasto? Joissain kirjastoissa yleiset työasemat tai osa niistä on sijoitettu siten, että muut käyttäjät näkevät ruudun. Kumman sana painaa ristiriitatilanteessa enemmän, sen joka haluaa katsella tuhmia & tyhmiä kuvia vai sen joka niistä häiriintyy? Kuka tätä kontrolloi? Miten?" (Lainaus Näkökulmia mediakasvatukseen (Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika. (toim.) 2007))

Kirjasto on yleinen paikka, jossa mielestäni kuuluu päteä samat käyttäytymissäännöt kuin muuallakin, julkisilla paikoilla. Ei tietenkään ole rikos lukea esimerkiksi pornolehteä puiston penkillä, mutta ymmärrän, että se saattaa tehdä muut ihmiset vaivautuneiksi. Sama asia kirjastojen nettien kanssa. Ensimmäinen kysymys, mikä tulee mieleeni: miksi joku haluaisi surffailla ns. siveettömillä, sopimattomilla sivuilla kirjastossa? Luulisi, että sitä ennemminkin tehtäisiin kotona, ilman että kukaan muu näkee. Mutta mikä sitten on sopimatonta, se on eri asia. Jos joku kirjaston hyllyjen välissä köpöttelevä muori näkee vaivaa nuorten hihitellessä YouTuben kotitekoisille Jackass-kopio -videoille, niin onhan se ristiriitainen tilanne.

Asia on vakavampi silloin, kun lapsia on paikalla. Heidän ei tarvitsisi nähdä mitään, mikä ei ole lapselle sopivaa. Mutta kyllähän he ne sivut itsekin löytävät, jos vain haluavat. Kuka on kirjastossa vastuussa lasten mediakasvattamisesta? Entä kenen asia on mennä huomauttamaan heille, että "nyt selain kiinni, nuo asiat eivät ole tarkoitettuja teille"? Kirjasto olisi oiva paikka mediakasvattaa lapsia ja nuoria. Mutta tosiasiahan on, että jos jokin heitä netissä kiinnostaa, niin kyllä he löytävät tavan päästä siihen käsiksi.

On hienoa, että kirjastoissa on alettu tunnistaa tätä mediaosaamisen ja -kasvatuksen tarvetta. Espoossa on tehty kirjastoon peliosasto Game Point, ja niin edespäin. Siellä voidaan pelata pelejä vähän valvotummassa ympäristössä ja viettää aikaa lomilla ja muulloinkin. Kirjasto saattaa olla tietynikäisille nuorille tosi kuiva paikka, niin on hienoa että kirjasto on alkanut muuntautua tavallaan nuorisoystävällisemmäksi ja toivottaa heidätkin uudella tavalla tervetulleiksi. Heillä on silloin uusi paikka hengailla ja erilainen mahdollisuus oppia uusia asioita, ehkä tarttua kirjoihinkin. Ja oppia lisää mediasta. Ihan vaivihkaa.

(Lähde: Näkökulmia mediakasvatukseen (Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika. (toim.) 2007), luku Mediakasvatus ja kirjastot - Tuula Haavisto)