Äiti joskus tilasi minulle lahjaksi Aamulehden. Oli kivaa, kun aamukahvin kanssa sai lukea lehden ja aloittaa päivän. Mutta itse en raaski sitä tilata, tuntuu että opiskelijana kun jokainen euro on arvokas vaikka Aamulehteäkin opiskelijahintaan saa. Luen kuitenkin joka päivä netistä Iltalehteä. Iltasanomien sivuista en jostain syystä tykkää, joten siellä en edes käy ellen jotenkin vahingossa eksy. Ei nettilehden lukeminen kuitenkaan ole sama asia, kuin sen paperisen version selaaminen.
Kauanhan on jo ennustettu sanomalehtien häviämistä ja täydellistä sähköistymistä, mutten usko että niin tulee ihan heti tapahtumaan. Ihmiset haluavat jotain konkreettista, jotain mitä hypistellä ja sitä paitsi painettu sana on aina voimakkaampi. Aikuiset lukevat kyllä lehtiä ja vielä kun saataisiin nuoretkin innostumaan niistä enemmän. Ilman niitä ei myöskään kehity yhtä hyvää, paljon puhuttua medialukutaitoa, jota tulee monestakin lähteestä. Kyllähän kouluissa luetaan sanomalehtiä ja on Sanomalehtiviikot sun muuta, mutta nuoret pitäisi saada lukemaan niitä vapaa-ajallaankin, omasta tahdostaan. Sanomalehtiä lukiessa yleissivistys paranee ja sanavarastokin kasvaa, ihan huomaamatta.
Kirjaan Näkökulmia mediakasvatukseen (Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika. (toim.) 2007) Mari Hankala ja Pirjo Linnakylä ovat kirjoittaneet luvun Sanomalehdestä oppia aktiiviseksi ja
mediakriittiseksi kansalaiseksi. Siinä kerrotaan koulujen omien lehtien olevan suosittuja, eikä ihme. Oman tekemisen kautta oppilaat pääsevät paljon paremmin toteuttamaan itseään ja kokeilemaan uusia juttuja. Silloin opittu jää myös helpommin mieleen, kun sitä saa tehdä kiinnostavalla tavalla. Ehkä siitä syntyy myös kiinnostusta sanomalehtiin, kuka tietää. Se olisi ainakin tosi hyvä.
No comments:
Post a Comment