Suomalaisilla olisi syytä kerrata vähän medialukutaitoa.
Ei ollut kauaakaan kulunut YLEn kohutusta Homoillasta, kun taas räjähti. Muutama Linnan juhliin kutsuttu vieras erehtyi tanssimaan avecinsa tai toisen vieraan kanssa. Alkoiko kaikki erään tyylikonsultin kommenteista vai sanomalehtien otsikoista? Tässä muutama:
"Nais- ja miesparit valtasivat linnan!" (www.aamulehti.fi, 6.12.)
"Voice: Leena Sarvi arvosteli Linnassa tanssineita homoja: 'Vähän kunnioitusta'" (www.iltalehti.fi, 8.12.)
"Homojen tanssia paheksunut Leena Sarvi: Olen saanut melkein tappouhkauksia" (www.iltasanomat.fi, 9.12)
Nyt käyvät netin keskustelupalstat kuumina, kun ihmiset tappelevat keskenään jälleen kerran homoista. Oliko heillä oikeus tanssia keskenään? Oliko heillä oikeutta tulla Linnaan ollenkaan? Miksi heidän täytyy tulla rietastelemaan kameroiden eteen ja vielä arvokkaimpaan juhlaan, mitä Suomessa järjestetään? Pysyisivät kaapeissaan, eivätkä kuuluttaisi suuntautumistaan muille.
Mikä tässä mättää? Hmm. Mietitäänpä. Äkkilaskemalta voidaan sanoa, että Linnassa oli kolme avoimesti esiintynyttä homo-/lesbopariskuntaa. Otsikoiden ja keskustelupalstojen perusteella voidaan siis päätellä, että nämä kolme paria muodostivat yhdessä jonkinlaisen superhomotiimin, jolla vallattiin koko Presidentin linna. Plus tietysti Jani Toivola ja Kenneth Liukkonen, jotka tulivat yhdessä ja sattuivat myös tanssimaan yhdessä. Iiks! Media spekuloi heidän suhdettaan, ihan kuin sillä olisi oikeasti jotain väliä.
Suurin kysymys on se, että olisivatko ihmiset oikeasti tajunneet pahastua koko asiasta, jolleivät tv-kamerat olisi kuvanneet niin usein homopareja ja iltapäivälehtien lööpit olisi tehneet siitä niin isoa numeroa? Tuskin. Media teki hallaa seksuaalivähemmistöille ottaessaan heidät taas silmätikuksi ja hehkuttaessaan: "Hei, tässä on HOMOpari!" Nyt jo valmiiksi käärmeissään olevat ihmiset kuvittelevat, että homot itse tekevät itsestään numeron ja nostavat itsensä valokeilaan. Väärin. He vain tulivat kutsuttuina Linnaan ja halusivat tanssia, ihan niin kuin kaikki muutkin vieraat. Heille on yhtä tavallista tanssia oman kumppaninsa kanssa, kuin on heteroillekin.
Monet ihmiset eivät osaa itse ajatella, vaan nielevät kaiken, mitä mediassa sanotaan. Varsinkin silloin, jos se osuu vähänkin yksiin heidän omien ajatustensa kanssa. Voin kuvitella, kuinka joku konservatiivisempi henkilö on katsonut Linnan juhlia ja mutissut hiljaa nähdessään kahden miehen tanssivan keskenään. Mutta odotas kun tulee Leena Sarvi ja laukaisee kommenttinsa radiossa, niin johan siinä on mennyt kahvi väärään kurkkuun, kun tyyppi on ponkaissut tuoliltaan ylös ja huudahtanut: "No niinpä! Hyi kun ne olikin inhottavia ja kun niitä oli niin PALJON!"
analysoimaan tietoa. (Aufderheide 1997; Kotilainen 1999, 2005)." Ei tarvita paljoakaan medialukutaitoja pystyäkseen itse omilla aivoilla vähän miettimään, mitä kaikkea on valmis ottamaan vastaan ja mitä on muunneltu sen verran, että siitä saa aikaan skandaalin. Media hakee näkyvyyttä ja etsii puheenaiheita. Jos niitä ei ole, ne tehdään. Arkipäivän mediaosaamisella ja kriittisyydellä mediaympäristöä kohtaan voitaisiin välttää suurimmat slaagit ja sydämentykytykset. Mutta maailma ei ole täydellinen.
No comments:
Post a Comment