Luin Näkökulmia mediakasvatukseen (Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika. (toim.) 2007), kappaletta Pienten lasten mediakasvatus (Hanna Niinistö ja Anu Ruhala) ja aloin miettiä tälleen joulun alla median osuutta lasten jouluun ja joulun odotukseen. Sain yhtäkkisen idean virkkeestä "...listaavat joululahjatoiveensa lelulehtisestä,..." Kuinka suuri mahti medialla onkaan pienten lasten lahjatoiveisiin?
Sehän on selvä. Television lastenohjelmien välissä tulee mahdottomasti mainoksia ja vähintään joka toisesta mainostettavasta lelusta ja härvelistä sanotaan "mää haluun ton!". Postilaatikko tai -luukku pursuaa lelulehtiä. Joulukalenteri tulee telkkaristakin. Leffahahmoista tehdään kaikenlaista kylkiäiskrääsää. Kauppojen käytävillä ja hyllyjen edustoilla on monenmoista värikästä pahviständiä. Ja tietysti: lapsi tietää että nyt on se aika vuodesta kun saa toivoa ihan mitä vain - ja on hyvät mahdollisuudet myös saada sitä, mitä pyytää. Tämän tietävät myös mainostajat. Ja vanhemmat ovat ihan hädissään.
TV-sarjoilla, leffoilla, peleillä ja musiikilla on suuri rooli lasten lahjatoiveissa. Moneen kotiin toivotaan varsinkin pelikonsolia, Wii tai X-Box tai... jonkinlainen Nintendon minikonsoli, mistä en itsekään tiedä mutta se oli 10-vuotiaan serkkuni listalla. Ja mihin kultasuoneen Shrekin tekijät iskivätkään. Jatko-osaa toisen perään plus kaikenlaista sivutuotetta, ihan mitä vain mihin Shrekin naama mahtuu. DVD:itä ja muuta kamaa myydään varmasti juuri nyt. Nykylapset kyllä seuraavat aikaansa ja viimeisimpiä villityksiä - tarkasti. Mikä ikinä nyt onkaan in, niin se varmasti on lapsen lahjatoiveissa. Hannah Montanakin pomppasi - mistä muualtakaan kuin - telkkarista.
Ilman mediaa olisi nykylasten paljon vaikeampi rustata lahjalistojaan. Mitä he osaisivat toivoa? Mistä he saisivat tietoa uusista leluista tai härpäkkeistä? Niinpä. Ilman mediaa olisi länsimainen joulu ihan erinäköinen.
No comments:
Post a Comment